Suomen Fabritius-sukuja tunnetaan kaksi haaraa. Kummankin sukuhaaran alkuisänä ovat olleet kirkkoherran viroissa toimineet papit. Heidän seurakuntansa olivat Karjalassa. Toisen, Laurent Fabriciuksen, oli Taipalsaaren seurakunta ja Martti Fabritiuksen oli Uukuniemen seurakunta. He toimivat kirkon palvelijoina suunnilleen samanaikaisesti, vuosien 1632-1674 välillä. Kummankin syntymäaika on noin 1600. Ei ole tietoa siitä, olivatko he veljeksiä. Yhden kirjaimen erilaisuuden sukunimessä katsotaan johtuvan senaikaisten virkamiesten tavasta kirjoittaa jotenkin persoonallisesti sukunimiä. On luultavaa, että he olivat eri perheistä, mutta mahdollisesti sukua toisilleen.

Varsinais-Suomessa, Halikossa, on ollut Fabritius-niminen kirkkoherra virassa noin 1580-1600. Lähteistä ei käy selville, että Laurent ja Martti olisivat kotoisin siitä perheestä, vaikka ainakin yhden perheen pojista tiedetään lähteneen ulkomaiseen yliopistoon opiskelemaan. Niin ollen Laurentin ja Martin koti- ja syntymäpaikka on jossakin muualla, josta meillä ei vielä ole tietoa olemassa. Heidän kotikielensä on ainakin osittain ollut suomi. Tämä on edellytys sille, että on voinut toimia pappina puhtaasti suomenkielisellä alueella. Alue sana siksi, että Laurent Fabricius on ollut virassa myös Savitaipaleen, eli siis viereisessä, seurakunnassa, ja Martti Fabritius Kesälahden seurakunnassa, joka oli Uukuniemen seurakunnan rajanaapuri. Näihin aikoihin virkakieli virkamiesten kesken oli ruotsi tai latina. Seurakuntalaisten kanssa saattoi käyttää ainoastaan suomen kieltä.

Mistä Fabritius-suku on saanut Suomessa alkunsa on vielä vailla luotettavaa selitystä. Latviassa on 1600-luvulla ollut laaja Fabritius-suvun asutus, jota todistaa se, että heillä on ollut ainakin kuusi erilaista vaakunaa. Vaakunoiden runsaus kertoo siitä, että suvussa on ollut huomattavassa asemassa olevia virkamiehiä, kauppiaita, kartanonomistajia, merenkulkijoita, siis kohtuullisissa varoissa olevia perheitä. Ruotsissa 1600-luvulla eläneiden Fabritiusten tiedetään varmuudella muuttaneen Hollannin Gelderlandista. Ruotsin sukuhaara on aateloitu 1687 ja heillä on siitä ajalta oma vaakuna. Kuva siitä löytyy alan kirjallisuudesta. Kahdessa lähivaltiossa on sukuamme asunut kauan mutta kummasta suunnasta esi-isämme on tänne tullut, sen tiedon haluaisimme saada.

Kun Suomessa suvun nimi löytyy asiakirjoista 1560 alkaen, on täällä ehtinyt elää 16-18 sukupolvea. Tietenkin sinä aikana on ehtinyt tapahtua varsin perusteellinen suomalaistuminen. Nimi on kuitenkin vielä lähes neljällä sadalla henkilöllä. Se miksi sitten muutto Suomeen olisi voinut tapahtua voisi yhden olettamuksen mukaan johtua siitä, että kun hallitsijat, linnanpäälliköt Turun-, Hämeen-, Viipurin- ja Olavinlinnassa ovat tarvinneet palvelukseensa erityisammattilaisia, joita Suomessa ei ollut, niin heitä tuotettiin sieltä missä oli eli ulkomailta. Ammateista voisivat tulla kysymykseen esim. upseerit, juustomestarit, satulasepät, haarniskasepät, viinimestarit ja mahdollisesti muut erikoisosaajat. Suomessa suvun ihmiset ovat työskennelleet kaikissa sosiaaliryhmissä. Menneinä vuosisatoina ovat yleisissä viroissa olleet henkilöt tulleet paremmin dokumentoiduiksi kuin muu kansa, mikä on ollut sukututkimuksessa hyödyksi.

Vanhimmista tiedoista osa on kadonnut sodissa ja tulipaloissa. Silti olemme voineet selvittää sukua 1600-luvun alkuun saakka. Fabritiuksen sukuhaaraperheeseen arvioidaan nyt kuuluvan noin 250 perhettä. Vuoden 2000 alussa on tällä sukunimellä olevia henkilöitä 372. Sen lisäksi on 136 henkilöä, joiden sukunimi on aikaisemmin ollut Fabritius, mutta muuttunut esim. avioliittoon vihkimisen kautta. Suomen kansalaisina ulkomailla asuu 27 henkilöä. Kun olemme sukututkimustyössä selvittäneet sekä miesten että naisten kautta muodostuneita sukuhaaroja, on avioliittojen kautta suvun piiriin tullut paljon muita sukunimiä.

Eino Fabritius